Sunnuntaipastaa

Sunnuntaisin iskee aina hirvittävä lohturuoan tarve - ihan kuin keho jotenkin alitajuisesti valmistautuisi tulevaan koitokseen ja tahtoisi nauttia viikon epävirallisesta rentoilupäivästä täysin rinnoin. Perinteiseen tapaan, nälkä iski sopivasti hieman sen jälkeen kun lähin supermarket oli jo sulkenut ovensa. Kaapista löytyy aamiaiselta jääneitä kananmunia ja pekonia, erinäinen kokoelma parmesaaninpaloja ja yllätyksekseni ruokakermaa. Tätä ihmettä ei tapahdu melkein koskaan, tässä taloudessa ruokakermaa kotiutetaan kaupasta vain ja ainoastaan tarpeeseen. En yhtään tajunnut, kun työkaveri joskus kertoi sen olevan yksi heidän jääkaappinsa vakioasukeista, sitä ostetaan aina uusi varuiksi odottelemaan! Uskomatonta, mihin ruokakermaa edes voi spontaanisti käyttää? No pastaan ainakin. Koska perjantaina syötiin pizzaa basilikakoristein, myös yrttejä löytyi.

Päätimme siis tehdä pastaa. Jostain syystä tuntuu, että pastan tekeminen on useimmille täysin absurdi käsite ja uskomaton saavutus. Oikeasti se ei ole kovin vaikeaa, eikä mahdotonta edes ilman pastakonetta. Let me explain: Ota kananmunia ja jauhoja esille. Jauhojen kannattaa olla durumia, perusvehnäjauhoista en ole kokeillut. Tee jauhoista keko, kaada sinne vähän öljyä, suolaa ja pari kananmunaa. Sekoita. Lisää kananmuna/jauhoja tarvittaessa. Olen kuullut huhuja, että tämä voisi onnistua myös vedellä kananmunan sijaan, mutta olen erittäin skeptinen. Joka tapauksessa, kun taikina on kimmoisa eikä tartu käsiin, kaulitse se ohueksi. Siis todella ohueksi. Sitten leikkaa suikaleiksi / minkämuotoista ikinä tahdotkaan. Joskus kärsivällisinä olemme antaneet ripustaneet pastan kuivumaan tässä kohtaa hetkeksi, mutta nyt ei kärsivällisyys riittänyt. Kuivattaminen tuo pastaan mielestäni enemmän tekstuuria, eli jos tykkäät oikein al dentestä, tämä välivaihe ehkä kannattaa suorittaa. Joka tapauksessa, pasta siis kiehuvaan veteen, kypsyminen kestää suurin piirtein saman verran kuin tuorepastalla, ellei vähemmän. Ole tarkkana.

Sitten niihin kastikkeisiin. Tänään ei päästy oikein yksimielisyyteen siitä, minkälaista pastaa haluamme, joten teimme kahdenlaista, hyvin nopeatekoista pastaa.

1. Suikaloi pekoni kuumalle pannulle, paista rapeaksi. Laita pannulle valmista pastaa pekonin kaveriksi ja riko joukkoon kananmuna. Sekoita nopeasti, niin että kananmuna kypsyy hieman ja sekoittuu pastaan. Vääräuskoiset, eli me, laittavat mukaan myös pikkuriikkisen ruokakermaa. Päälle paljon tuoretta pippuria ja parmesaania. Tästä versiosta oli kyllä kuvia, mutta ne näyttivät kamalilta. Saatte siis pärjätä ilman.

2. Laita blenderiin paljon basilikaa, pippuria, öljyä, suolaa, parmesaania, aavistus sitruunamehua, vähän valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Myös mantelit ja suolapähkinät ovat hätätapauksessa toimineet, jälkimmäisen kohdalla huomioi suolaisuus. Sekoita, maista, lisää tarvittaessa jotain. Siemenet ja parmesaani pehmentävät tarvittaessa valkosipulia, sitruunamehu ja basilika taas taistelevat suolaisuutta vastaan. Sekoita pastaan.

Syötiin lopulta molemmat molempia pastoja, nämä vaan toimivat aina. Ainakin mulle itsetehty pasta on oikeastaan pikaruokaa, varsinkin jos kastikkeena on jokin näiden kaltainen, jonka kokoonkeittämiseen ei tarvita tunteja. Koko ruoanlaittoon kaikkineen taisi kulua kokonaiset 20 minuuttia, ja sunnuntai voi jatkua tavalliseen, kylläisenonnelliseen tapaansa.

Mango Alfonso On Nom

Meillä ei yleensä juuri tehdä jälkiruokia. Ei sillä etteikö niistä pidettäisi, moni vähänkään mielenkiintoinen jälkiruoka vaan sattuu vaatimaan yleensä huomattavasti enemmän taitoa ja panostusta kuin meiltä löytyy. Eräänä tylsänä iltapäivänä joululomalla kuitenkin päätettiin kokeilla jotain ihan uutta, kun kerran aikaa oli. Tutkittiiin Masterchef Australian sivuilta, jos sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista ja molempien silmiin osui mangopalloista ja tuulihatuista koottu rakennelma.

Valittiin jälkiruoka niin, että joutuisimme kokeilemaan jotain ihan uutta, mutta kuitenkin sellaista joka olisi mahdollista toteuttaa. Mango Alfonso (katso resepti tästä) näytti täydelliseltä. Tämän vuoksi vähän naurattikin, kun pari päivää sitten näytetyssä jaksossa tätä jälkiruokaa kuvailtiin mahdolliseksi vaikeimmaksi haasteeksi kautta aikojen. Muutaman komponentin kanssa mekin jouduttiin hieman soveltamaan ja jotain jättämään poiskin, mutta hyvää siitä joka tapauksessa tuli. Koko reseptiä lukuisine työvaiheineen en tänne kirjoita, mutta muutaman huomion reseptistä ajattelin hyväksi lisäykseksi. 

Ensinnäkin, kookosrasva kannattaa sulattaa etukäteen erikseen, ei suoraan muiden aineiden sekaan kuten reseptissä lukee. Oli melkoisen tuskan takana saada tuota könttiä sulamaan muiden ainesosien sekaan edes jotenkuten. 

Vaikein ja tärkein osa tässä jälkiruossa on tuulihatut. Juuri se osa, mikä ohjelmassa tuotti kilpailijoille eniten vaikeuksia, ja se joka meillä epäonnistui täydellisesti. Muutaman yrityksen jälkeen lopputuloksena oli noin puolen sentin korkuisia pehmeitä keksejä ilmavien tuulihattujen sijaan. Mikä tässä sitten meni vikaan? Ohjelman katsottuamme virhe oli melko selkeä - kananmunat saa lisätä taikinaan vasta kun se on huoneenlämpöistä. Yhtään lämpimämpi taikina muuttuu juoksevaksi eikä kohoa. Meni pieleen kilpailijoilla, meni pieleen meillä.  

Muut komponentit eivät varsinaisesti olleet vaikeita. Tarvittiin vain tarpeeksi työtilaa, astioita tehokas pakastin ja apukädet, niin kaikki onnistui melko kivuttomasti. Shisokreemi sekä kookospallot jäivät pois, yksinkertaiseksi siksi ettei niiden tekoon olennaisia ainesosia löytynyt kaupasta. Kalamansisorbetti muuttui jäätelökoneen puutteessa granitaksi, mikä toimi itseasiassa erinomaisesti. Alkuperäinen resepti on itseasiassa todella iso, neljäsosallakin saisi hyvänkokoiset annokset kahdelle. Minkälainen lopputulos sitten saatiin kasaan muutaman tunnin uurastuksen ja kompromissien jälkeen? Ei mitään kovin esteettistä, mutta ehdottomasti testaamisen arvoinen, herkullinen kokonaisuus.

 

Mietin pitkään, viitsinkö edes julkaista näitä kuvia, sillä lopputulos on kaukana kauniista tai edes onnistuneesta. Kuitenkin, jos esillepanon ja alkuperäisen reseptin unohtaa, tätä jälkiruokaa söi todella mielellään useammankin päivän ajan (alkuperäisestä reseptistä tosiaan tulee aika suuret annokset....) eikä kokkaamisen kuulu olla vakavaa. Päinvastoin!

Wasabimayo & thai salad

Eräänä iltana tammikuun alussa päätimme taistella lumimyrskyä vastaan ystäväporukalla ja päädyimme paitsi käsittämättömän hauskoille myöhäisille jatkoille, myös kutsumaan itsemme illalliselle. Onneksi kutsuimme, nimittäin ihana Noora testasi Yhteishyvän karamellipossureseptiä sekä thaisalaattia. Viinillä (vodkalla) saattoi olla osuutensa asiaan, mutta en ehkä kestä miten hyvää! 

Tätä oli luonnollisesti pakko saada heti lisää. Seuraavana päivänä tie vei McDonaldsiin, mutta heti sen jälkeen kuitenkin. Tyhminä emme tietenkään ostaneet possua koska jääkaapista löytyi kanaa, mutta meidänkin versiosta tuli hyvää, ei ehkä ihan niin ultimate-kamaa kuin alkuperäinen mutta terveellisempää ainakin. En itseasiassa ole edes katsonut noita alkuperäisiä reseptejä ennen kuin nyt linkitin ne... :D Koska kanan resepti oli vähitäänkin hatusta vedetty, en sen kummempia määriä laita tähän. Oman maun mukaan!

 Paista kananfileet pannulla pinnalta ruskeiksi. Itse käytän vainoharhaisena aina mieluummin kokonaisia fileitä koska kuka tietää mitä ne palat oikeasti ovat, mutta luulen että sopivat ne palatkin ihan hyvin. Tässä kohtaa ei tarvitse olla läpikypsää koska jatkoa seuraa.

 Kanan kanssa pannulle eksyi vähän sekalainen joukko aineksia... Silppusin pannulle chiliä, inkivääriä ja sitruunaruohoa, ja kaadoin sekaan soijaa, limemehua, hieman kalakastiketta sekä riisiviinietikkaa. Meillä oli myös edellisen päivän noutosafkoja hieman jäljellä (tie ei siis käynytkään Mäkkärin vaan Chinamanin kautta!! :D) joten lisäsin sekaan hieman kahta erilaista kanaa kastikkeineen - kung pao sekä si sa ket - sekä maapähkinädippiä. Ainakin luulen että se on maapähkinää, nimi on kuvaavasti 'BOSS' - who knows?.

Sillä aikaa, kun kana hautui mausteineen, suikaloin porkkanaa sekä mangoa. Tähän ehkä paras väline on kuorimaveitsi, jatkaa vaan porkkanan kuorimista kuorien jälkeenkin. Mangon kuoret kannattaa irroittaa isommalla veitsellä mutta muuten sama tekniikka toimii jos hedelmä ei ole ehtinyt todella pehmeäksi.

Porkkanan ja mangon lisäksi laitoin salaattiin pieniksi revittyjä salaatinlehtiä, cashewpähkinöitä sekä korianteria. Kuvassa salaatin päällä näkyy tosin sitruunamelissaa, koska mies inhoaa korianteria. Toimi tämäkin, joskin omasta mielestäni korianteri tekee kaikesta parempaa. 

Pöytään voi kattaa valmiiksi salaatinlehtiä sekä wasabimajoneesin. Salaatin kannattaa olla jämäkkää ja suurilehtistä, tämä lajike taisi olla cosmopolitan nimeltään. Wasabimajoneesi on yksikertaisuudessaan wasabia ja majoneesia. 

En tiedä miten maltoin ottaa tämän kuvan.... Nam!!!

Voila!

Jälkiviisaana totean että possuversio oli ehkä aavistuksen enemmän herkkua mutta sisäinen fitnessintoilijani ainakin tykkäsi.

King of comfort food

Hei! 

Tähän piti tulla perinteinen blogin esittelyteksti, mutten keksinyt mitä kirjoittaisin. Päätin siis turvautua aina toimivaan klassikkoon, comfort foodien kuninkaaseen - pitsaan. Pitsa on meillä se ruokalaji, jota jaksetaan analysoida ja kehittää kerrasta toiseen. Makuja pitsojen suhteen on ehkä saman verran kuin syöjiäkin, mutta meillä yksinkertainen toimii parhaiten ja ilman durumia tai mozzarellaa ei pärjätä. Pitsaresepti on valitettavasti hieman suurpiirteinen, mittaus ei ole mun vahvuuksia. Kuvat on otettu surullisesti puhelimella, mutta ystävien kesken uudenvuoden jälkeisiä pikkujouluja pitsamaratonin hengessä juhliessa ei kameraa vaan löytynyt mitenkään. Too bad!

Kaada pöydälle keko durumjauhoja sekä hieman enemmän tavallisia vehnäjauhoja.Jos olisi pakko arvioida, yhteensä ehkä 5 desiä (suhteessa 2/3). Sekoita kekoon paketti kuivahiivaa, hieman suolaa sekä hippusellinen sokeria.

Tee keon keskelle kuoppa ja kaada sinne lämmintä vettä sekä reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä. Tai kaksi, jos pidät öljyn mausta. Sekoittele "kraatterin" jauhoreunoja veteen niin että niistä muodostuu taikina. Lisää tarvittaessa joko vettä tai jauhoja, niin että taikina ei tartu muttei ole myöskään jauhojen peitossa. 

Vaivaa, vaivaa, vaivaa!! 

Hermoja vaativin vaihe - jätä taikina lämpimään pyyhkeen alle kohoamaan. Kiireessä täytä tiskienpesuallas kuumalla vedellä ja laita taikina muovikulhossa sinne "hauteeseen" hetkeksi. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, jaa se nyrkinkokoisiin osuuksiin (saat jokaisesta yhden pitsan), kaulitse pallo leivinpaperin päällä pitsalevyksi ja jätä vielä hetkeksi kohoamaan pyyhkeen alle.

Pitsaa voi täyttää melkeinpä millä vaan, mutta nyrkkisääntönä kannattanee pitäytyä alle neljässä aineksessa ja panostaa laatuun. Tomaattikastikkeen teen yleensä tuoreista tomaateista. 

Kalttaa tomaatit (eli tee tomaattien pintaan pienet ristiviillot, laita ne hetkeksi kiehuvaan veteen ja kun kuori alkaa irrota, siirrä kylmään veteen. Näin tomaatit on helppo kuoria.) ja murskaan ne. Jätän yleensä osan tomaattien vetisestä sisuksesta pois, jottei kastike ole liian juoksevaa. Lisää sekaan tomaattipyreetä sekä oliiviöljyä, murskattua valkosipulia, pippuria ja suolaa. 

Laitan kastikkeen suoraan tuoreena pitsaan, mutta sen voi myös kypsentää ensin keittämällä hetken. Ennen varsinaisia täytteitä raastan pohjalle myös juustoa, tähän sopii mikä tahansa parmesaanista edamiin.

Täytteeksi tällä kertaa laitettiin paljon buffalomozzarellaa (Pirkalta löytyy hyvää) sekä prosciuttoa. Sekoitin myös rucolaa pieneen määrään öljyä ja sitruunamehua - raikas salaatti toimii todella hyvin rasvaisen pitsan päällä. Tarjolle laitettiin myös tuoretta basilikaa, valkosipulimurskalla maustettua oliiviöljyä sekä raastettua parmesaania. 

Syöjiä oli monta ja jokainen sai täyttää pitsan vuorotellen oman makunsa mukaan. Pitsan päälle päätyi yllämainittujen lisäksi myös kirsikkatomaatteja, munakoisoviipaleita (jopa kasviksia syvästi inhoava nirsoilijaystäväni ihastui tähän!), ananasta sekä pepperonia. Lopulta palattiin kuitenkin tähän ensimmäiseen, yksinkertainen on parasta.

Koska illalliseen kuuluu olennaisesti viini ja pyritään aina valitsemaan jotain mahdollisimman hyvin ruokaan sopivaa, pöydästä löytyi tällä kertaa muun muassa Lamruscoa. Lambrusco on italialaista punertavaa kevyesti kuplivaa, yleensä kuivahkoa viiniä, jota nautitaan erityisesti pitsan kanssa. Alkosta löytynyt Ca' de Medici Piazza San Prospero Lambrusco Scuro (ylimmässä kuvassa) oli ainakin meistä hyvää - en vertaisi siihen monivivahteisimpaan punaviiniin, mutta toimii pitsan kanssa hyvin.

Epävirallisten joulunjälkeisen pikkujoulujen kunniaksi pöydästä löytyi myös boolia, johon sisältyi Smirnoffin Sorbet Light vadelma-granaattiomenavodkaa, karpalomehua, jäitä ja limeä. Ehkä paras booli hetkeen, mutta siitä enemmän toisella kertaa. 

Xoxo, Laura