Tähän piti tulla perinteinen blogin esittelyteksti, mutten keksinyt mitä kirjoittaisin. Päätin siis turvautua aina toimivaan klassikkoon, comfort foodien kuninkaaseen - pitsaan. Pitsa on meillä se ruokalaji, jota jaksetaan analysoida ja kehittää kerrasta toiseen. Makuja pitsojen suhteen on ehkä saman verran kuin syöjiäkin, mutta meillä yksinkertainen toimii parhaiten ja ilman durumia tai mozzarellaa ei pärjätä. Pitsaresepti on valitettavasti hieman suurpiirteinen, mittaus ei ole mun vahvuuksia. Kuvat on otettu surullisesti puhelimella, mutta ystävien kesken uudenvuoden jälkeisiä pikkujouluja pitsamaratonin hengessä juhliessa ei kameraa vaan löytynyt mitenkään. Too bad!
Kaada pöydälle keko durumjauhoja sekä hieman enemmän tavallisia vehnäjauhoja.Jos olisi pakko arvioida, yhteensä ehkä 5 desiä (suhteessa 2/3). Sekoita kekoon paketti kuivahiivaa, hieman suolaa sekä hippusellinen sokeria.
Tee keon keskelle kuoppa ja kaada sinne lämmintä vettä sekä reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä. Tai kaksi, jos pidät öljyn mausta. Sekoittele "kraatterin" jauhoreunoja veteen niin että niistä muodostuu taikina. Lisää tarvittaessa joko vettä tai jauhoja, niin että taikina ei tartu muttei ole myöskään jauhojen peitossa.
Vaivaa, vaivaa, vaivaa!!
Hermoja vaativin vaihe - jätä taikina lämpimään pyyhkeen alle kohoamaan. Kiireessä täytä tiskienpesuallas kuumalla vedellä ja laita taikina muovikulhossa sinne "hauteeseen" hetkeksi. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, jaa se nyrkinkokoisiin osuuksiin (saat jokaisesta yhden pitsan), kaulitse pallo leivinpaperin
päällä pitsalevyksi ja jätä vielä hetkeksi kohoamaan pyyhkeen alle.
Pitsaa voi täyttää melkeinpä millä vaan, mutta nyrkkisääntönä kannattanee pitäytyä alle neljässä aineksessa ja panostaa laatuun. Tomaattikastikkeen teen yleensä tuoreista tomaateista.
Kalttaa tomaatit (eli tee tomaattien pintaan pienet ristiviillot, laita ne hetkeksi kiehuvaan veteen ja kun kuori alkaa irrota, siirrä kylmään veteen. Näin tomaatit on helppo kuoria.) ja murskaan ne. Jätän yleensä osan tomaattien vetisestä sisuksesta pois, jottei kastike ole liian juoksevaa. Lisää sekaan tomaattipyreetä sekä oliiviöljyä, murskattua valkosipulia, pippuria ja suolaa.
Laitan kastikkeen suoraan tuoreena pitsaan, mutta sen voi myös kypsentää ensin keittämällä hetken. Ennen varsinaisia täytteitä raastan pohjalle myös juustoa, tähän sopii mikä tahansa parmesaanista edamiin.
Täytteeksi tällä kertaa laitettiin paljon buffalomozzarellaa (Pirkalta löytyy hyvää) sekä prosciuttoa. Sekoitin myös rucolaa pieneen määrään öljyä ja sitruunamehua - raikas salaatti toimii todella hyvin rasvaisen pitsan päällä. Tarjolle laitettiin myös tuoretta basilikaa, valkosipulimurskalla maustettua oliiviöljyä sekä raastettua parmesaania.
Syöjiä oli monta ja jokainen sai täyttää pitsan vuorotellen oman makunsa mukaan. Pitsan päälle päätyi yllämainittujen lisäksi myös kirsikkatomaatteja, munakoisoviipaleita (jopa kasviksia syvästi inhoava nirsoilijaystäväni ihastui tähän!), ananasta sekä pepperonia. Lopulta palattiin kuitenkin tähän ensimmäiseen, yksinkertainen on parasta.
Koska illalliseen kuuluu olennaisesti viini ja pyritään aina valitsemaan jotain mahdollisimman hyvin ruokaan sopivaa, pöydästä löytyi tällä kertaa muun muassa Lamruscoa. Lambrusco on italialaista punertavaa kevyesti kuplivaa, yleensä kuivahkoa viiniä, jota nautitaan erityisesti pitsan kanssa. Alkosta löytynyt Ca' de Medici Piazza San Prospero Lambrusco Scuro (ylimmässä kuvassa) oli ainakin meistä hyvää - en vertaisi siihen monivivahteisimpaan punaviiniin, mutta toimii pitsan kanssa hyvin.
Epävirallisten joulunjälkeisen pikkujoulujen kunniaksi pöydästä löytyi myös boolia, johon sisältyi Smirnoffin Sorbet Light vadelma-granaattiomenavodkaa, karpalomehua, jäitä ja limeä. Ehkä paras booli hetkeen, mutta siitä enemmän toisella kertaa.
Xoxo, Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti