Mango Alfonso On Nom

Meillä ei yleensä juuri tehdä jälkiruokia. Ei sillä etteikö niistä pidettäisi, moni vähänkään mielenkiintoinen jälkiruoka vaan sattuu vaatimaan yleensä huomattavasti enemmän taitoa ja panostusta kuin meiltä löytyy. Eräänä tylsänä iltapäivänä joululomalla kuitenkin päätettiin kokeilla jotain ihan uutta, kun kerran aikaa oli. Tutkittiiin Masterchef Australian sivuilta, jos sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista ja molempien silmiin osui mangopalloista ja tuulihatuista koottu rakennelma.

Valittiin jälkiruoka niin, että joutuisimme kokeilemaan jotain ihan uutta, mutta kuitenkin sellaista joka olisi mahdollista toteuttaa. Mango Alfonso (katso resepti tästä) näytti täydelliseltä. Tämän vuoksi vähän naurattikin, kun pari päivää sitten näytetyssä jaksossa tätä jälkiruokaa kuvailtiin mahdolliseksi vaikeimmaksi haasteeksi kautta aikojen. Muutaman komponentin kanssa mekin jouduttiin hieman soveltamaan ja jotain jättämään poiskin, mutta hyvää siitä joka tapauksessa tuli. Koko reseptiä lukuisine työvaiheineen en tänne kirjoita, mutta muutaman huomion reseptistä ajattelin hyväksi lisäykseksi. 

Ensinnäkin, kookosrasva kannattaa sulattaa etukäteen erikseen, ei suoraan muiden aineiden sekaan kuten reseptissä lukee. Oli melkoisen tuskan takana saada tuota könttiä sulamaan muiden ainesosien sekaan edes jotenkuten. 

Vaikein ja tärkein osa tässä jälkiruossa on tuulihatut. Juuri se osa, mikä ohjelmassa tuotti kilpailijoille eniten vaikeuksia, ja se joka meillä epäonnistui täydellisesti. Muutaman yrityksen jälkeen lopputuloksena oli noin puolen sentin korkuisia pehmeitä keksejä ilmavien tuulihattujen sijaan. Mikä tässä sitten meni vikaan? Ohjelman katsottuamme virhe oli melko selkeä - kananmunat saa lisätä taikinaan vasta kun se on huoneenlämpöistä. Yhtään lämpimämpi taikina muuttuu juoksevaksi eikä kohoa. Meni pieleen kilpailijoilla, meni pieleen meillä.  

Muut komponentit eivät varsinaisesti olleet vaikeita. Tarvittiin vain tarpeeksi työtilaa, astioita tehokas pakastin ja apukädet, niin kaikki onnistui melko kivuttomasti. Shisokreemi sekä kookospallot jäivät pois, yksinkertaiseksi siksi ettei niiden tekoon olennaisia ainesosia löytynyt kaupasta. Kalamansisorbetti muuttui jäätelökoneen puutteessa granitaksi, mikä toimi itseasiassa erinomaisesti. Alkuperäinen resepti on itseasiassa todella iso, neljäsosallakin saisi hyvänkokoiset annokset kahdelle. Minkälainen lopputulos sitten saatiin kasaan muutaman tunnin uurastuksen ja kompromissien jälkeen? Ei mitään kovin esteettistä, mutta ehdottomasti testaamisen arvoinen, herkullinen kokonaisuus.

 

Mietin pitkään, viitsinkö edes julkaista näitä kuvia, sillä lopputulos on kaukana kauniista tai edes onnistuneesta. Kuitenkin, jos esillepanon ja alkuperäisen reseptin unohtaa, tätä jälkiruokaa söi todella mielellään useammankin päivän ajan (alkuperäisestä reseptistä tosiaan tulee aika suuret annokset....) eikä kokkaamisen kuulu olla vakavaa. Päinvastoin!